Perjantai-aamuna oli lähtö kohti
Norjaa. Ensin vierailimme kuitenkin
Sevettijärven perinnetalossa
ja sen ulkomuseossa.
Juuriommelvene, kolttasaamelainen vene,
valmistui kesällä 2015. Valmistuksessa ei ole käytetty nauloja
vaan juuriommelta ja puutappeja. Kolttasaamelaisten vene rakennettiin
kokonaan nauloitta vielä 1900-luvun alussa
Niliaittoja rakennettiin sekä
pyyntipaikoille että asuinkenttään. Siellä säilytettiin lihaa ja
muita ruokatarvikkeita. Nili rakennettiin pylväskannon nokkaan perin
metrin korkeuteen. Korkealla se oli turvassa pedoilta ja
tuhoeläimiltä. Tikkaita säilytetiin lähistöllä kätkettynä
Norjan puolella tutustuimme Näätämön uuteen kolttamuseoon.
Petun valmistus
Pettua eli männyn nilakerrosta kerätään kolmen viikon ajan kesäkuun puolivälistä alkaen. Silloin petun ravintoarvo on korkeimmillaan ja nila irtoaa parhaiten.
 |
| Männyn nilakerros kerätään... |
|
 |
| ...kuivatetaan ja... |
|
 |
| ...paahdetaan |
|
 |
Juurikori, petun käsittelyn työkaluja ja kuivattua, paahdettua ja jauhettua pettua |
|
Erityisen kiinnostava oli nähdä video,
jossa
Matleena Fofonoff valmistaa pettua. Pettu ei suinkaan
ole koltille pula-ajan ruokaa, vaan sitä nautitaan vieläkin lähes
päivittäin herkkuna kala- tai poroliemen kera
 |
| Neulakota, ompeluvälineet seurasivat aina mukana |
|
 |
Natalia Helene Malin ja Petter Andreas Enbusk vihittiin vuonna 1934. Seuraavana vuonna heille järjestettiin häämatka. Parin vaatetus on koristeltu inarinsaamelaiseen tapaan |
|
 |
| Kenkäheinää kuivattuna |
|
 |
| Komsio eli vauvan kehto ja kuljetusväline gietkka |
|
Pysähdys kuningasrapulounaan verran Pykeijassa.
 |
| Pykeijassa syötiin katkarapua, vai söikö se minut |
|
 |
| Jäämeri kutsuu huimapäitä uimaan. |
|
Lauantaina matka jatkui Norjan kolttasaamelaisten markkinoille Varangin vuonolle.
 |
| Markkinaväki virittelee telttojaan. Vielä on hyvää tilaa liikkua |
|
 |
| Poronsarvet ja Varangin vuono |
|
 |
| Anteeksi, saanko kuvata? |
|
 |
| Kiitos! Kolttasaamelaista nuorisoa |
|
 |
| Puolen päivän aikaan alkoi jo olla väkeä |
|
 |
| Koiravaljakollakin olisi mahdollisuus huristella |
|
Päivän kääntyessä iltaan saavuimme
Kakslauttasen lasi-iglukylään.
 |
| Kahden ja neljän hengen lasi-igluja |
|
 |
| Neljän hengen lasi-iglu sisältä |
|
 |
| Aurora-ravintolan ruokasali |
|
|
 |
| Revontulet leikkivät taivaalla |
|
|
 |
| Ensikertalaiselle näky oli huikea. |
|
|
Illan pimetessä saimme ihastella
henkeä salpaavan kauniita
revontulia. Kännykameralla ei kovin hyviä
kuvia niistä saanut ja varmaan joku on nähnyt upeampiakin, mutta
minulle nämä olivat elämäni ensimmäiset, joten kokemus oli
uskomattoman upea. Näin jopa tähdenlennon, mutten töpinöissäni
ennättänyt esittää toivomusta.
Sunnuntain kotimatkalla pysähdyimme Tankavaaran kultamuseoon, joka sekin ensikertalaiselle oli mielenkiintoinen käyntikohde
Aune Hakanen (1911-1917) menehtyi
kuusivuotiaana tulirokkoon, johon ei 1916 ollut vielä tehokasta
lääkitystä, sillä penisilliini tuli käyttöön vasta 1944. Jopa
puolet tulirokkoon sairastuneista lapsista menehtyi. Aunen perhe
säilytti hänen kenkänsä sukupolvien yli rakkaana muistoja
kiharapäisestä perheen esikoisesta. Pienen Aune-tytön tarina
kosketti, koska itsekin sairastin lapsena tulirokon kahdesti, mikä
sekin oli aika harvinaista, koska taudin voi sairastaa yleensä vain
kerran.
 |
| Arktikumin diat upeista revontulista |
|
 |
| Olisipa huikeaa nähdä tällaiset revontulet luonnossa |
|
Ja niin päättyi upea ja mieliä arvartava
matkamme Rovaniemen lentokentälle. Kiitos ihanille järjestäjille Aunelle ja Marjolle ja mukaville matkakumppaneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti