Ystävänpäiväsukat

Liityin erääseen Facebook-ryhmään, jossa viimeksi neulottiin ystävänpäiväsukat. Niina Laitinen, neulesuunnittelija Savon sydämestä on suunnitellut mallin. Niinan facebook -sivu löytyy linkistä https://www.facebook.com/niinalaitinendesigns/  Hirmuisen kivaa neuloa oli kimpassa. Joka päivä tuli uusi, muutaman rivin ohje, joten ei ollut neulominen liian hektistä. Tietenkin sai vielä edetä omaa tahtiaan, eikä saman päivän ohjetta tarvinnut sillä istumalla tehdä, jos oli jotain muuta menoa.

Ajattelin, että itselläni on nyt villasukkia aika paljon, enkä tähän hätään tarvitse lisää. Ensin tuumailin, että laitan arvonnan täällä blogissani. Osa jälkikasvustani oli kuitenkin halukas ottamaan sukat vastaan, joten järjestinkin arpajaiset lähipiirissä. Onnettarena toimi Ykkönen, joka ei tällä kertaa halunnut omia sukkia, koska hänellekin on niitä kertynyt. Onnettareni poimi arpalipuista Kuopuksen arvan. Kuopus on nyt matkalla Aasiassa, mutta saa sukat, kunhan palaa reissulta. Meillä seitsemällä naisella on saman kokoinen jalka, joten keskeneräistä työtä voi aina mallata omaan jalkaan. Kätevää.

Olen aina tykännyt taulukkolaskentaohjelmista ja aikoinaan tehnyt kaiken maailman taulukoita työssäni sekä omaan käyttööni mm kasviluetteloita perennoistani, puista ja pensaistani, kylvettävistä siemenistä yms. Niinan lehtihaastattelujutusta tajusin, että taulukkolaskentaohjelmalla voi tehdä myös kirjoneuleohjeita. Kiitos Niina! Mukavaa, että olet hyväksynyt minut ihaniin neuleprojekteihisi.

Lapsuus ja koulu ennen

Opetushallituksen monialaisesta oppimiskokonaisuudesta en ollut kuullutkaan, ennenkuin eräs kaverini, joka on opettaja kysyi, josko olisin kiinnostunut vierailemaan heidän koulullaan. Aiheena olisi lapsuus ja koulu ennen. Kuulijoina olisivat ensimmäisen ja toisen luokan lapset.

Kallion kansakoulu I luokka. Minä olen oikeanpuoleisessa rivissä neljäntenä. Kaikilla muilla tytöillä mekko ja esiliina. Minulla poikkeavana pitkät housut. Rusetti kuitenkin ja permanentatut kiharat :)

Kallion Kansakoulu II luokka. Nyt jo nurkassa "lannistettuna"

Ajattelin ensin, että en muista mitään omista kouluvuosistani, mutta kun selasin vanhoja luokkakuvia alkoi monenlaista muistoa vyöryä mieleeni. Ennen lupautumistani, opettaja hieman raotti, millaiset kysymykset pieniä mieliä askarrutti.

Vähän taas aluksi jännitti, mutta taisi se koulutunti mennä ihan mukavasti. Ainakin aika kului kuin siivillä ja minulle jäi valtavan hyvä mieli. Lapset ovat niin ihania, innostuneita ja aitoja.

Muistini tueksi otin joitakin esineitä mukaani: Räjähtänyt satukirja ja oppikoulun risa laulukirja, kuvakirja Helsingin Kalliosta ennen ja nyt, valokuva-albumi, muistovihko, kaunokirjaimia, mustekynä ja käsityötunnilla tehdyn mustekynän kuivaamiseen tarkoitettu kangaspinkka. Sen väsäsin ennen vierailua muistini mukaan :)

Kun olin esittäytynyt ja kertonut koulustani, vaatteista, ruokailusta yms oli kysymysten vuoro.

Millaisia koululaukkuja? Minkälaisia nojatuoleja? Millaisia kenkiä? Mitä leikkejä leikittiin? Millainen oli koulun piha? Mitä oppitunteja? Miten opittiin, kun ei ollut tietokoneita? Millaisia leluja? Mistä napit on tehty? Kaunokirjoitus musteella, millä kumitettiin?

Nämä kirjaimet olen kirjoittanut muistini mukaan. Mallikirjoituksessa kirjaimet kaartuivat jonkin verran oikealle, mutta nämä ovat pystympiä.

Kuulin, että lasten oli tarkoitus harjoitella kirjoitusta vanhan ajan mustekynällä ja oikealla musteella.

Tuo viimeinen kysymys jäi askarruttamaan mieltäni. Koulussa kerroin, ettei sitä virheellistä mustejälkeä voinut millään kumittaa. Virhe oli ja jäi pysyväksi. Kotona muistelin, että mustehan oli vesiliukoista ja pienellä vesitilkalla ja imupaperillahan virhe korjattiin. Siitä mustekynän pyyhkimisrinkulastakin annoin väärää tietoa. Kerroin, että muste pyyhittiin siihen kirjoittamisen lopuksi. Mutta eihän se niin mennyt! Terähän huuhdottiin ensin vedessä ja kuivattiin siihen kangastilkkutyöhön. Ilmoitin myöhemmin mokastani opelle ja hän olikin ihmetellyt, kun ei se mustekynä puhdistunut ilman sitä vesihuuhtelua. Nyt seuraavalla kerralla muistan tuonkin. Jos jollain on erilaisia käsityksiä, otan mielelläni lisäohjeita vastaan.

Nyt on siis lukumummikokemukseni saanut lisämaustetta koulumaailmasta. Olisi mukava myös kuulla lisää kokemuksia entisajan koulusta. Esim. maaseutukoulussa oli varmasti toisenlaista kuin yli 100-vuotiaassa Helsingin Kallion kansakoulussa.

No jestas! Tätä kirjoittaessa sain kutsun erääseen toiseen kouluun kolmena eri päivänä pitämään vastaavan esitelmän :)