tiistai 4. lokakuuta 2016

Anelmaiset

Vasemmalla ostetut ja kolme seuraavaa itse neulotut Anelmaiset. Kukat kuuluvat jalan ulkoreunalle, mutta kuvausta varten puolet sukista on "väärässä" jalassa, koska jalkamalleja ei ollut riittävästi :)
Kaikki alkoi siitä, kun kävin alkukesästä Keravan Käsintaitajien näyttelyssä. Katseeni juuttui kuvioneuleisiin polvisukkiin. Aika kivat, ajattelin. Yleensä en osta villasukkia, koska teen niitä itse mielelläni. Menin jo ulos, mutta palasin takaisin ja niinpä ensimmäiset Anelmaiseni päätyivät kassiini. Hinta oli mielestäni erittäin kohtuullinen suuritöisille sukille, vain 35 €! Sukat tuntuivat jalassa mukavilta ja niinpä aloin ottaa selvää, mistä löytyisi ohje näihin sukkiin. Arvasin, että naisvaltaisessa tyttärieni perheissä sukille saattaisi olla kysyntää. Kun vielä löysin sivuston, jossa Anelmaisia myytiin ja hinta oli 100 €, tiesin tehneeni tosi edullisen hankinnan.

Löysin facebookista sukkaneuloosista kärsivän ryhmän: Voihan villasukka. Sinne hakemus ja kohta löysinkin toinen toistaan ihanampia sukkamalleja ja sokerina Anelma Kervisin suunnitteleman polvisukkamallin eli lyhyesti Anelmaiset.

Kamalan vaarallinen ryhmä tuo Voihan villasukka, koska mallin löydettyäni, ennestään valtava lankakokoelmani sai täydennystä kaupassa käynnin jälkeen. Ostin 7-veljestä sukkalankoja enemmän kuin ”laki sallii” ja Novitan Sukkalehden, jossa ohje noihin polvisukkiin. Langat piti saada nopeasti, koska edessä oli lähtö mökille, jossa ihmisellä saattaisi sateisina päivinä olla mukavana ajanvietteenä käsityö.


Kaikki alkoi näistä ostosukista, sitten oli vuorossa langat...

... ja sukkalehti malleineen

Ensimmäiset Anelmaiset ja sen väriyhdistelmät

Tässä ensimmäinen kesäkäsityö valmistumaisillaan

Kakkonen valitsi nämä värit

Työ tekijäänsä neuvoo. Ensimmäisten sukkien nurja puoli. Aikamoinen päätteleminen langanpätkissä. Voihan Villasukka-ryhmässä neuvottiin päättelemään kuviolangat jo neuloessa. Hyvä ohje oli se.

Esittelin sukkaani ja lankamalleja jälkipolvilleni. Jokainen sai valita tai ehdottaa mieleisintä väriyhdistelmää. Jopa Vitonen, joka on 9 v. poikalapsi halusi itselleen polvisukat. Tosin niihin ei tule pitsiraitaa eikä kukkia. Kukkia ei aluksi kukaan pitänyt välttämättömänä, mutta kun olin väkertänyt yhden ja laittanut sen näytille, halusivat sitten kuitenkin. Kaikken eniten Ykkönen oli ehdottomasti sitä mieltä, ettei kukkia. Lopulta asiaa harkittuaan hänelle ei omaan persoonalliseen tapaan riittänytkään yksi kukka, vaan niitä piti laittaa kolme.


Esikoisen sukat ja mallilangat

Ykkösen sukat vaiheessa väriyhdistelmineen

Ykkösen ja Kuopukset sukat

Kuopuksen sukkien lankakerät

Yhtään kukkaa Ykkönen ei halunnut ensiksi, mutta....

...asiaa harkittuaan, halusikin kolme kukkaa, koska yksi olisi aivan tylsä :)

Ostosukat. Oikealla puolella minun ensimmäiset, jotka lapsuuden ystävä halusi itselleen

Kahdet ylimmäiset ostosukat ja alimmainen Neloselle valmistumassa
Nämä ostosukat jäivät minulle

Kolmosen  sukka

Nelosen sukka

Seitsemännet eli poikasukat valmistumassa. Ei nilkan pitsiraitaa, eikä kukkia!

Prinsessasukan langat odottavat vuoroaan sitten joskus.

Värien valitseminen työhön onkin ehkä kaikkein vaikeinta. Usein kivalta näyttävä lanka ei olekaan yhdisteltynä sellainen kuin on kuvitellut. Ja taas toisaalta kamalan väriset lankayhdistelmät näyttävätkin yllättäen tosi hauskoilta.

Jouduin vielä ostamaan kahdet Anelmaiset Keravan Käsintaitajien myymälästä, koska lapsuudenystäväni halusi sellaiset itselleen ja toiset kaverilleen synttärilahjaksi. Itse en millään halunnut enää ottaa lisätilauksia, koska seitsemien Anelmaisten neulominen tuntui jo kohtalaiselta urakalta. Itsellänäkin on ostosukat, mutta suunnitelmissa on tehdä vielä yhdet eli kahdeksannet itselleni. Lankakin on jo ostettu. Se on prinsessamallia, jota kukaan jälkipolvista ei halunnut, mutta pelkään pahoin, että sekin tekisi kauppansa, kunhan saan sukat aikaiseksi – sitten joskus.

Näitä on tosi kiva neuloa. Millään ei malttaisi lopettaa, kun on alkuun päässyt. Heinäkuun 9. aloitin ensimmäisten Anelmaisten neulomisen ja nyt lokakuun aikana on määrä valmistua seitsemännet, eli Vitosen poikasukat.


21 kommenttia:

  1. Wau! Tosi suloisia sukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanna! Arvostan suuresti kommenttiasi. Harmi, kun tuo Nanna-linkki ei vie upeille sivuillesi.

      Poista
  2. Kauniita sukkia! Onko Anelmaiset sukkapari samalaiset väritykseltään?Minä olen myös hurahtanut polvi- ja vieläkin pidempien sukkien kutomiseen, mutta teen molemmista sukista erilaiset, ei kooltaan, mutta väreiltään. Kaikki jämälangat alkaa olla käytetty, kun ei tarvis välittää, riittäkö toiseen sukkaan just tarvittavaa väriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa ne ovat samanlaiset, mutta raitalangan olen aloittanut satunnaisesta kohdasta, joten niistä tulee vähän erilaiset.

      Poista
  3. Kertakaikkisen kauniita sukkia. Niin kauniit kuviot ja niin kauniit värit. - Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin jää koukkuun. Kun aamulla heräsin ja näin villiviinin ihanan hempeät syksyn värit, mun on pakko mennä ostamaan lisää lankaa, jotta voin kokeilla saako sen väriyhdistelmän ja tunnelman taiottua sukkiin.

      Poista
  4. Kylläpä mummo on ollut ahkera. Lähipiiri on varustettu lämpimin sukin talvea vastaan ja minkälaisilla. Todella kaunis malli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan olen itsekin aika ylpeä saavutusksesta. Sitten se antamisen ilo on kiva tunne, kun vastaanottajat ovat näyttäneet olevan tyytyväisiä.

      Poista
  5. Anelmaiset on kyllä todella kauniit oli väri mikä tahansa,erityisesti kuitenkin ihastuin nuihin violetteihin:).Itse en ole vielä neulonut Anelmaisia, koska en käytä noin pitkiä sukkia.Silti tekisi ihan kamalasti mieli neuloa sellaiset...pitääkin alkaa utsimaan tyttäriltä haluaisivatko he Anelmaiset:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varo vain Mamma A, näitä on niin kiva neuloa, että sulle voi käydä samalla tavalla kuin mulle. Lisää, lisää, lisää lankoja, entisiäkin olisi vaikka muille jakaa, mutta ei sopivan värisiä sukkalankoja. Tänään on pakko hakea lisää, vaikka poikasukat ovat vielä kesken. Opistolla on lisäksi käsityökirppis. Taidan poiketa sielläkin.

      Poista
  6. Nyt oon kyllä ihan mykistyny. Miten tuommoisia olleskaan pystyy väkertämään! Eikö siinä mene silmukkalaskelmat ja langat sekasin? Kysyy tietty Pissismummo, jolla ei kerta kaikkiaan synny mitään, mihi tarvitaan lankaa ja puikkoja.
    Hianoja ovat, sano. P.Mummo tykästyi erittäin sun Kuopukses värimaailmoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Pissismummo, yhdet osaa yhtä toiset jotain muuta. Noi Kuopuksen värimaailma oli niin erilainen, kuin mallissa, mutta sitä oli tosi kiva neuloa ja kun työ edistyi, vaihdoin vielä jotain kohtia. Tykkäsin itsekin lopputuloksesta ja aina enemmän, mitä enemmän niitä katselin. Nykyään, kun näen kivoja väriyhdistelmiä esim luonnossa ajattelen, miltähän tuo näyttäisi Anelmaisissa.

      Poista
  7. Ihastuttavia. Myös viitseliäisyytesi ja taitosi ovat ihailtavia! Nuo eivät ole tohelon hommia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noitten tekemiseen tulee himo. Saa nähdä, osaanko lopettaakaan. Vieroitushoitoon :)

      Poista
  8. Aivan ihastuttavia! Tarkkuutta ja taitoa, jännittäviä värejä. Noin monimutkainen kuvio ei taida syntyä telkkarin ääressä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisiä sukkia tehdessä ei tarvinnut telkkaria tuijotella, mutta nyt viimeisiä tehdessä sekin onnistuu. En muista, koska viimeksi olisin katsonut telkkaria niin paljon kuin nykyään. Se aika on kyllä pois tietsikalta, mutta läheiset eivät valita. Aika paljon tulee virheitä tv:tä samanaikaisesti katsoessa, mutta muutaman kerran kun on joutunut purkamaan, sitä oppii, missä kohdassa pitää olla tarkkana :)

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos S! Sulla on ihania kukkia ainaskin. :)

      Poista
  10. Suorastaan unelmaisia nuo sinun versiosi Anelmaisista! Vieläköhän noita riittäisi Keravan Käsintaitajilla? Minulta ei luonnistu neulominen kuin pyöröpuikoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SirpaK! Niitä on silloin tällöin tupsahtanut näytille Käsintaitajien hyllyyn. Kannattaa käydä katsomassa. En ole varma, mutta sieltä kannattaa ehkä kysyä, jos joku tekee vaikka tilauksesta, silloin voisi ehkä esittää väritoivomuksenkin.

      Poista
  11. Männistön mummeli12.10.2017 klo 22.53.00

    Ihanaa, ihanaa - ei voi muuta sanoa - se käsillätekemisen riemu ja ilo nähdä työ ensin valmiina ja sitten vielä jonkun käyttämänä ja tykkäämänä;)) Olen hurahtanut vasta ihailemaan Anelmaisia, tehnyt jälkipolvien pikkuisille vauvana junasukkia ja noin yksivuotiaana täyspitkiä putkisukkia, jotka eivät jää koskaan pieneksi. Ehkä vielä kunnostaudun syventymään Anelmaistenkin saloihin;))
    Sormet syyhyten Männistön mummeli

    VastaaPoista