Kylläpä onkin syksy mennyt nopeasti
kulttuuririentojen merkeissä. On ollut monenlaista teatteria,
konserttia ja balettia. Hyviä ja mielenkiintoisia esityksiä kaikki,
mutta eilinen Raskasta Joulua saa vieläkin sukat pyörimään.
En ole mikään jouluihminen ja
kaikenlainen klitteri-liirumlaarum saa minut yleensä ärtyneeksi.
Kun lapset olivat pieniä, olihan meillä joulukuusi, jouluruokaa ym
asiaan kuuluvaa rekvisiittaa, mutta nyt vanhemmiten riittää aivan
hyvin valaistu pajutoteemi ja aattovierailu ihanine joulu-aterioineen
Esikoisen kodissa. Siitä on muodostunut traditio. Yhtenä jouluna
lähdettiin miehen kanssa asuntovaunulla Saksaan. Esikoisen perhe
vietti joulun keskenään. Kun tulimme matkalta, määräsi
Esikoinen, että se oli sitten viimeinen kerta, kun lähdette
vieraille maille jouluksi. En ole sen koommin lähtenyt, enkä
halunnutkaan. Ihan mukavaa meillä on aina ollut.
Viime joulun tienoilla Esikoinen
laittoi linkin YouTubeen Tulkoon joulu, esittäjinä Raskasta Joulua -solistit. Ihastuin tuohon versioon
ikihyväksi ja kun näin lehdestä, että konsertti tulee
naapurikaupunkiin, kysyin poikaystävältä, että mennäänkö. Hän
vähän toppuutteli, ettei tiedä mistä höpäjän. Näytin
edellisvuoden linkin, muisti sen ja niinpä sain hänetkin
innostumaan.
Raskasta Joulua -yhtye kiertää eri
paikkakunnilla erilaisin kokoonpanoin, mutta pääkonsertissa
Helsingin jäähallissa pitäisi koko ihanan menninkäisporukan olla
mukana. Järvenpään kiertueella solisteina olivat Marco Hietala,
Jarkko Ahola, Ville Tuomi sekä Pasi Rantanen. Kitaraa soittivat
mestarillisesti Erkka Korhonen ja Tuomas Wäinölä, bassoa Erkki
Silvennoinen, koskettimissa Vili Ollila, rummuissa Mirka Rantanen.
Lähes 2,5 tuntia tauotonta menoa.
Aivan mahtavaa!
Ostin cd:n. Arvatkaa, soiko se taustalla! Uusikin levy oli ilmestynyt, mutta ostan sen sitten ensi kerralla.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin
joulu luonamme on.