Juhannus vietettiin pereinteiseen
tapaan mökillä. Porukkaa tuli tasaiseen tahtiin eri päivinä ja
parhammillaan meitä oli paikalla 16. Vanhemman Vävykullan veli oli
päättänyt pyöräillä mökille. Aie herätti monenlaisia
epäilyksiä ja lähes vetoa lyötiin siitä, että jaksaako hän
polkea lähes 300 km, vai liftaako, tuleeko pyörän kanssa junalla
ja pyöräilee vain 70 km yms. Matkalle oli järjestetty monenlaista
tarkistuspistettä. Toinen veli tuli perheensä kanssa autolla ja oli
nähnyt pyöräilijän takuuvarmasti n. 100 km päässä
määränpäästä. Pakko on uskoa ja tässä saapuu sankarimme
väsyneenä, mutta onnellisena saavutuksestaan.
Ennen varsinaista juhlapäivää,
mummelille suotiin kunnia leikata serkusten eli Kolmosen ja Nelosen
hiukset. Vaaleat kutrit ämpärissä ovat Kolmosen ja tummemmat
Nelosen. Samaan ämpäriin tuli vielä poikaystävän tukka ja parta,
että piisaisi linnuille pesänrakennusainetta, mutta ei taida
kelvata ihmisestä lähtenyt materiaali niille.
Laiturilla on mukava istuskella
jutustelemassa. Näitä sammalkiviä olen kuvannut vuosia. Minusta ne
ovat kauniita. Kun äitini asui palvelutalossa, teetin hänelle
yhdestä sammalkivikuvastani taulun, jota katsellessa hän jopa
saattoi muistaa välähdyksiä rakkaasta mökkimaisemastaan.
Kun pääjoukko juhannusvieraista oli
poistunut saimme Kolmosen kanssa ihailla kaunista iltaruskoa.
Poikaystävän kanssa kahden jäätyämme oli vuorossa puusavotta.
Mökkikäsityönä neuloin vanhojen sukkien varteen uuden kärkiosan.
Ihmiset hehkuttivat löytäneensä
kanttarelleja ja päätimme viimeisenä päivänä vielä käydä
tarkistamassa varmat kanttarellipaikat. Ei löytynyt muuta keltaista
kuin tällainen perhonen.