maanantai 30. syyskuuta 2013

Syyskuvia

Päätettiin Esikoisen ja Kuopuksen kanssa lähteä perinteitä noudattaen tyttöjen puolukkaretkelle mökille. A-luokan matka. Kuopuksen kanssa tykätään poimia metsän antimia, mutta Esikoista ei juurikaan metsään saa. Hyvä näin, sillä Esikoinen huolehtiikin sitten saunan lämmittämisestä ja metsäläisten ruokinnasta.

Tässä Kuopus rentoutuu puolukan poiminnan vastapainoksi kuvaamalla jäkäliä ja marjoja.

Suolle tulee karpaloita

On ne kauniita, puolukat

Sykähdyttävä näky

Oi, tuolla laulujoutsenperheemme matkaa kohti etelää.

Kesällä ne kiertelivät lahtea ja vanhemmat opettivat jälkeläiselleen, mitä jälkeläisen tulee oppia.

Esikoinen oli taikonut meille herkut. Suppiksia, papuja, rakuunakanaa, ohraa ja salaattia.

Kotona kukkivat maa-artisokat

ja Gentiana

Kameleonttilehti Houttuynia cordata 'Chamaeleon' on aika metka.

Päärynöitäkin tuli ihan mukavasti, mutta harmikseni poimin osan liian myöhään, alkoivat pehmetä ja tummua sisältä.

Muuripenkistä siirsin suuren kuunliljan toiseen paikkaan, jotta pieni Hosta 'Lemon Lime' pääsee paremmin esille ja istutin tilalle syklaamin antamaan väriä syksyyn.


torstai 26. syyskuuta 2013

Käsityömatka Puolaan 5.


Krakova 3. päivä

Aamulla osasimme hotellilta jo tutuksi käynyttä reittiä Krakovan Vanhankaupungin torille. Leppoisan tunnelman vallitessa oli mukava kierrellä rauhassa ja tutustua torin ja Verkahallin tarjontaan. Kukaan ei tullut tyrkyttämään. Miellyttävää. Torin laidalle oli pystytetty esiintymislava päivän päätapahtuman näyttämöksi. Ensin pidettiin puheita ja esiteltiin ilmeisesti ohjaajia ja tapahtuman järjestäjiä tms, josta emme tietenkään ymmärtäneet sanaakaan. Sitten oli nuorten ja lasten vuoro. Ohjelmassa oli laulua, soittoa, tansseja, etenkin itämainen tanssi tuntui olevan kovin suosittua.

Verkahallin toinen pääty. Oikealla puolella tori, jossa käsityöläismessut.


Kuvan keskellä kaksi pitsirannekorua lähti Suomeen.

Toinen rannekoru oli kirjanmerkki, mutta äkkiäkös siihen Eugenia Wieczorek laittaa lukon näppärin sormin. Käpy ja meneillä oleva pitsityö vain sivuun ja asiakkaan toiveita täyttämään.

Kiertelin tätä kojua kuin kissa kuumaa puuroa. Esikoisen kotona oli palattuamme määrä viettää vävyn syntymäpäiviä ja tupaantuliaisia sekä Kakkosen (18 v.) ja Kolmosen (10 v.) myöhästyneitä syntymäpäiviä. Vävy ja lapset pelaavat shakkia, joten viehkon näköinen shakkilauta nappuloineen voisi olla sopiva tuliainen.

Myös meripihkainen kaulakoru, jossa turkooseja kiviä lähti matkaan.

Torin laidalle kerääntyi hevoskärryjä, joilla halukkaat pääsevät kaupunpikierrokselle. Kierros maksaa n. 26 €.

Hevosilla oli erikoiset mukulakivikengät.

Välillä poikkesimme katukahvilaan herkuttelemaan kuuma tummaa suklaajuomaa, pannacottaa ja vadelmakastiketta.

Kahvilassa istuessamme saapui nuorten esiintyjäkulkue.

Monenlaista ohjelmaa oli tarjolla.

Laulua
Soittoa



Vatsatanssia

Vatsatanssia

Vatsatanssia

Vatsatanssia


Tanssivaa yleisöä

Kansanlaulua

Kansantanssia
Ihan loppuun asti emme katsoneet ohjelmaa, vaan jatkoimme kiertelyä.
Kojuja

Käsitöitä
Katutaidetta
Lapsena minulla oli muovinen lintu, jonne laitettiin vettä sisään ja puhallettiin ihanaa linnun luritusta. Pitihän tällaiset visertävät savilinnut hankkia myös lapsenlapsille.

Viimeisenä iltana meille tarjoiltiin illallinen musiikin kera Kazimierzin juutalaiskorttelin ravintolassa.
 Ensin nuudeli-papukeittoa sitten kalkkunankoipea sienikastikkeen ja lisukkeiden kera
Jälkiruuaksi Hamantash-leivonnainen ja kahvia


Seuraavana aamuna olikin kotiinlähdön aika. Krakovasta Varsovaan lensimme potkurikoneella. Propeleiden pyörimistä ei nähnyt paljaalla silmällä, mutta kameran silmäpä oli tarkka.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Käsityömatka Puolaan 4.

Krakova 2. päivä

Aamiaisen jälkeen oli aikaa poiketa tutustumassa lähitoriin, jossa oli myytävänä ihan kaikkea.
Hedelmiä, marjoja, sieniä, astioita, vaatteita, lihaa, leipää, juustoa, kukkia, laukkuja...Oli luvattu sadetta, joten ostimme 2,50 €:lla sateenvarjon.

Ennen tehdasvierailuja bussi nouti meidät Krakovan kaupunkikierrokselle. Kazimierz juutalaiskaupunginosassa kiertelimme kävellen, koska kapeilla kaduilla bussilla olisi ollut hankala liikkua. Kazimierzissä on laaja valikoima museoita, synagoogia, gallerioita, antiikkiliikkeitä, käsityöverstaita, kahviloita ja ravintoloita. Seuraavana iltana oli määrä tulla illalliselle alueen yhteen ravintolaan.

Helena Rubisteinin talo


Ikkunaristikoita tuli taas kuvattua. Olenko jo maininnut pitäväni niistä :)


Talo, jossa Singerin kahvila tai ainakin vanhoja singereitä istuimina.


Täällä filmattiin Schindlerin listaa

Katutaidetta vai toimiva kulkupeli.

Furdynan lyijylasitehdas

Matka jatkui bussilla Furdynan lyijylasitehtaalle.

Tilaustyön lasinpalaset asemoitu kaavapaperille.


Sinä aikana, kun meille havainnollisesti esiteltiin kaikkia työvaiheita, oli tämä ammattilainen päässyt näin pitkälle. Tuohon työvaiheeseen, kun lasinpalat siirretään alustalle ja lyijytetään, kestää ammattilaiselta noin kaksi tuntia.

Lasimalleja

Mieletön määrä työvaiheita, enkä varmasti osaa käyttää oikeita termejä, enkä ehkä edes ymmärtänyt kaikkea oikein. Prosessi on kuitenkin mielestäni niin mielenkiintoinen, että käytän kuvien selittämiseen aikaa enemmän kuin mitä itselläni on ymmärrystä.

Työn suunnittelumalli

Kaavapaperille piirretään leikattavan lasin mallikuviot ja merkataan värit

Lasit on leikattu kaavamallin mukaan, numeroidaan ja asemoidaan kaavan päälle.
Lasinpalat valotaululla

Taustavalon avulla värit tulevat näkyviin
Lyijyt paikoillaan valotaululla

...taustavalo valotaululla

Mestari esittelee työtä valoa vasten
 Pois lähtiessä meitä jäi muutama henkilö vielä ihailemaan lasitöitä. Ennen kuin pääsimme ovelle, mestari käski odottaa hetken. Hän kaivoi laatikosta hienoja 240 -sivuisia kuvateoksia Josef Furdyna'sta, konservaattorista ja maalarista. Harmi vaan, että kirja on puolankielinen. Toki niitä kuvia voipi katsella, vaikkei mistään mitään ymmärräkään.



Matka jatkui. Kadulla oli tällainen liikennemerkki, en muista Suomessa nähneeni vastaavaa. Tähän saa parkkeerata näin.









Suolataikinatehdas Cudawianki

Samana päivänä kävimme myös suolataikinatehdas Cudawiankissa, jossa valmistetaan suolataikinasta eri tilaisuuksiin pieniä koriste-esineitä, kuten nukkeja, enkeleitä ja tauluja.

Sitten päästiinkin asiaan eli lounaalle Ravintola Marmolada.
Ravintola Marmoladan kattokoriste

Tomaattikeitto nuudelien kera

Broilerinfilettä kermakastikeella

Talon omenakakku maistui, vaikka olo oli jo kylläinen
Wieliczkan suolakaivos

Wikipedia: Wieliczkan suolakaivos on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva puolalainen suolakaivos 15 kilometrin päässä Krakovasta. Kaivos on yksi maailman vanhimmista, ja se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti 700 vuotta 1300-luvulta aina vuoteen 2007 asti.

Muutama henkilö porukastamme lähti Auschwitz-Birkenaun retkelle. Olen käynyt siellä joskus aikaisemmin, joten tällä kertaa valitsin retkikohteeksi Wielczkan suolakaivoksen, jossa vierähti pari tuntia nopeasti. Laskeuduimme ensin portaita 50 kerrosta 90 metriin, joka tuntui seuraavana päivänä pohkeissa. Matka jatkui kaivoksessa alas aina 135 metriin erilaisia entisajan kaivoshistorian työmenetelmiin, kuvaelmiin ja suolaveistoksiin tutustuessa.
Erilaisia käytäviä suolakaivoksessa
 

Suolapatsas

Hevosiakin oli töissä kaivoksessa


Aika vaikuttava oli juhlasali, jossa järjestetään erilaisia tilaisuuksia. Jos juhlasalissa olisi halunnut kuvata veistoksia ym mielenkiintoista, olisi kuvausluvasta pitänyt maksaa muutama ropo. Mulla loppui akku sopivasti, että eipä tarvinnut kuvata siellä.

Onneksi kaivoksesta väki pääsi pienissä erissä ylös maanpinnalle hissillä. Olisi voinut jäädä raput kiipeämättä.

Seuraavana päivänä olikin koko päivä aikaa tutustua käsityöläismessuihin, eli tarina jatkuu.