perjantai 10. marraskuuta 2017

Maa-artisokkasipsit

Naamakirjassa kuulin maa-artisokkasipseistä, vesi herahti kielelle. Päätin kokeilla. Maa-artisokat nostan yleensä vasta keväällä ja istutan ylimääräiset takaisin penkkiin.

Säilytän sadevettä tynnyreissä pitkälle syksyyn, koska valkosipulin, työvälineiden ja saappaiden pesu on ulkona erittäin kätevää. Olin kuitenkin ensilumen aikaan tyhjentänyt kaikki vesisaavit, koska sato oli pääosin korjattu. Maa oli todella märkää savilöllöä ja maa-artisokkia tuskin tunnisti saven seasta. Ensimmäisten multien pesuun piti hakea saunasta vettä.

Löysin netistä ohjeen, jota hieman kummastelin. 2 rkl vettä, 3 rkl öljyä ja suolaa. Miksi 2 rkl vettä? Maa-artisokat tummuvat aika nopeasti, että ymmärrän oikein hyvin, että ne voi kuorimisen jälkeen laittaa veteen, mutta mitä tekemistä kahdella ruokalusikallisella on? En ymmärrä. Viisaammat saavat valistaa.

Toisessa ohjeessa käskettiin ripotella sitruunamehua kuorituille ja viipaloiduille lastuille. Minusta se ohje kuulosti sopivalta. Sitten pyöritin sipsit oliiviöljyssä ja ripottelin pinnalle hieman suolaa. Paisto-ajoissakin oli eroja, kuten myös uuneissa. Yhdessä ohjeessa oli 180 ° kiertoilmauunissa 20 – 30 min ja toisessa 125 ° uunissa 50 – 60 min.


Huuhdo ja...

...kuori maa-artisokat. Laita ne puhtaaseen veteen, etteivät tummu

sitruunamehussa ja oliiviöljyssä pyöritellyt viipaleet

Tässä toisessa pellillisessä paksumpia siivuja.


mandoliinin ohuempi leikkausasento

mandoliinin paksumpi leikkausasento

ohkaiset maa-artisokkasipsit jäivät hieman nahkeiksi

Ihan mielettömän herkullisia maa-artisokkasipsejä

Minulla uunin lämpötila oli n. 160° ja aikaa meni 50 – 60 min. Kannattaa tarkkailla, etteivät sipsit pala. Tein kaksi pellillistä, joista toiseen laitoin erittäin ohkaisia lastuja ja toiseen vähän paksumpia. Käytin mandoliinin eli vihannesleikkurin kumpaakin puolta testimielessä. Ohkaisempia oli tosi työlästä viipaloida, paksut valmistuivat helposti. Yllättäen ensimmäisen pellillisen ohkaiset sipsit jäivät hieman nahkeiksi. Paksummista viipaleista tuli rapeampia ja osa pääsi tummumaan ehkä liikaakin (paloivat paikoitellen. Suomentajan huom.). Kaikki olivat kyllä tosi herkullisia. Pitääkin muistaa keväällä tehdä tätä herkkua lisää.

Lisätty seuraavana aamuna

Herkkävatsaisille varoituksen sana: Maa-artisokka saattaa aiheuttaa ilmavaivoja harvoin käytettynä, mutta vaiva häviää säännöllisesti käytettynä.

Heräsin seuraavana yönä kauheaan tykistökeskitykseen. Vatsaani kipristeli ja ajattelin saaneeni osuman. Sitten muistin mummoni ohjeen: ”Ei saa pierua pidättää, antaa sen tulla lurittaa, niinkuin sitä itseään huvittaa.” Niin sitten annoin tulla täydeltä laidalta ja olo helpottui hetkeksi. Kovaa nipistelyä kesti ehkä tunnin verran, mutta vaimeni sitten pieniin jälkijäristyksiin.

Olen ennenkin huomannut, että esim. maa-artisokkakeiton nauttiminen saa vatsassa pientä myllerrystä aikaan. Nyt söin illalla aika mätön sipsejä ja vielä ennen nukkumaan menoa söin yhden persimonin, kun ne ovat kaupassa nyt edullisimmillaan. Ai niin, pyöräytin vielä illalla mikrossa omena-kaura-kaneliherkkua vaniljakastikkeen kera. Siinä ilmeisesti hedelmä- ja rypälesokeri saivat aikaan aikamoisen keskityksen. Jos en olisi noudattanut mummoni ohjetta, hilluisin varmaan makuuhuoneen katossa kuin kaasuilmapallo.

Lainaan tässä vielä otteen Toivo Rautavaaran kirjasta Miten luonto parantaa Kansan parannuskeinoja ja luontaislääketiedettä (1980): ”Maa-artisokka Helianthus tuberosus. Tämä auringonkukan sukulainen ei yleensä Suomen ilmasto-oloissa kuki lainkaan, mutta kasvaa rehevästi. Sen maanalaiset mukulat ovat erittäin sopivia sokeritautisille, koska niissä ei ole tärkkelystä, joka ruoansulatuksessa muuttuisi rypälesokeriksi, vaan inuliinia, joka hajoaa hedelmäsokeriksi. Tämä hiilihydraatti ei vaadi insuliinia, vaan kulkeee maksan kautta.

Amerikkalaiset tutkijat Farnworth ja Segelman ovat kokeissaan havainneet, että maa-artisokka kuten auringonkukka alentaa veren sokeria ja on senkin vuoksi sopivaa sokeritautisille. Myös laihduttajille kasvia voi suosittaa, koska se ei aiheuta insuliinireaktiota, joka nopeasti siirtää rypälesokerin soluihin rasvaksi.”

Maa-artisokan kukkia ja marja-aronioita 18.9.2014. Meinaan vain, että kyllä kukkii Suomessakin
Sipsejä on vieläkin vähän jäljellä, mutta syön loput vasta elokuvakerhon jälkeen varmuuden vuoksi.


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Syksyn kukkasipuli-istutuksia

Syksyllä on keväällä kukkivien sipulikukkien istutusaika. Nyt, kun ei enää ole pihalle niin paljon asiaa, ehdin vihdoin muistella syysistutuksia. Pirilän Kukkatalossa oli mielestäni edullisia tulppaanien sipuleita. Minulla on hyviä kokemuksia lummetulppaaneista ja niitä sitten päätin kokeilla kadun puolen projektiini. Koska niitä suositeltiin jopa kivikkoryhmiin ja hiekka-multamaahan, oli ostopäätös helppo. Lannoittaa niitä pitäisi ja se ei ole oikein minun juttuni, mutta katsotaan nyt.

Nämä kukkakuvat ovat Pirilän Kukkatalon myyntiesitteestä, enkä ollenkaan usko, että köyhässä maasta niistä tulisi näin kauniita, mutta päätin kuitenkin kokeilla.
Lummetulppaani Tulipa kaufmanniana 'Fashion'


Lummetulppaani Tulipa kaufmanniana 'Johann Strauss'

Lummetulppaani Tulipa kaufmanniana 'Showwinner'

Syreenitulppaani Tulipa bareki 'Lilac Wonder'

Parvitulppaani Tulipa tarda


Tähän tuli kaikkiaan 40 lummetulppaanin sipulia

10 parvitulppaania länsiluiskaan

20 syreenitulppaania itäluiskaan
10 parvitulppaania itäluiskaan

En voinut vastustaa syreenitulppaaneille kirjoitettua myyntipuhetta. Se vetosi minuun: ”Kreetantulppaani kuuluu villitulppaaneihin. Se kasvaa 20-30 cm korkeaksi ja kukkii huhti-toukokuussa liloin kuki. Villitulppaanit eli kasvitieteelliset tulppaanit kukkivat väsymättä vuodesta toiseen kovienkin talvien jälkeen. Viihtyessään herttaiset ja helppohoitoiset pikkutulppaanit leviävät runsaasti ja muodostavat suuria kasvustoja.”

Jos nuo lummetulppaanit eivät viihdy karussa kivikossa, niin tämä myyntipuhe toivottavasti lunastaa lupauksensa: ”Parvitulppaani sopii hyvin kivikkoryhmiin ja muille karuille paikoille. Kasvutapa on rönsyilevä ja mätästävä.”

Tuskin maltan odottaa kevättä :)


lauantai 21. lokakuuta 2017

Kesän käsitöitä

Ehkä ehdottomasti työläimmät sukat, mitä ikinä olen neulonut: Tylypahka-sukat 10 vuotiaalle Vitoselle. Vitosella on jo saman kokoinen jalka kuin minulla, että tekemisen aikana pystyin sovittamaan sukkaa. Nilkan kohdalta tuli vähän kireäksi, mutta sain ne jotenkin jalkaani väännettyä.

Näin mallin naamakirjan Voihan villasukka -ryhmässä ja ihastuin heti. Mallin on suunnitellut Pauliina Mathlin, joka on nähnyt ihan valtavan työn ohjeen tekemiseen. Ja mikä hienointa, 9-sivuisen ohjeen sai ilmaiseksi tulostaa Raverlyn sivulta. Vaakunakuvio on ommeltu silmukoita jäljentämällä ja se olikin työ, johon meni koko kesä. Minähän en ymmärtänyt vaakunasta mitään ja olisin tuohon oikean alakulman kotkaan valinnut enemmän toisistaan erottuvat langat, jos olisin ymmärtänyt. Työ oli jo kuvion kohdalta valmis, kun kyselin Vitoselta, että tietääkö hän, mitä kuva esittää. Tietysti tiesi. Harry Potterin vaakuna ja luetteli sitten vaakunan hahmot tietämättömälle mummolle.

Silmukoiden jäljentäminen näin suureen kuvioon on hirveän tarkkaa puuhaa. Toisen sukan silmukoita aloin epähuomiossa jäljentää toisesta suunnasta, joten väärinhän se meni. Kysyin Vitoselta, joka siis on poikahenkilö, että huomaako hän työssä pienen virheen. ”Kyllä, tässä toisessa sukassa silmukat menee eri suuntiin.” Mummo: ”!!!!” Tarkka kakara, joka ei itse osaa neuloa - vielä. Kaikkein kriittisimmissä kohdissa jouduin sitten purkamaan ommellut silmukat ja korjaamaan ihan oman mielenrauhani vuoksi. Vähemmän kriittisiin kohtiin virheet jäivät, mutta Vitonen armahti ja sanoi, että kelpaavat virheineen päivineen :) ja pisti ne oitis jalkaansa niiden valmistuttua.

Perinteisellä naisten puolukkaretkellä oli jo hieman koleaa ja minulla oli kynsikkäät kädessäni. Ne piti kyllä jossain vaiheessa riisua, kun puolukoita oli niin paljon, että hiki siinä tuli. Kuopus kuitenkin ihasteli, että kynsikkääthän ovat kätevät, joten tein sitten hänelle tällaiset seuraavaa retkeä varten.

Kuopuksen keltaisiin matalavartisiin kumisaapaisiin on nyt vielä valmistumassa kynsikkäisiin sointuvat sukat.

Nämä nilkkasukat neuloin ihan huvikseni Novitan sukkalehdestä vähän muunnellen. Tässä on sellainen ajatus, että kun bloggaamisestani tulee ensi vuonna kuluneeksi 10 vuotta, haluaisin järjestää sukka-arpajaiset lukijoilleni. Onko ehdotuksia ja toiveita, vai kelpaisivatko nämä?

Arpajaissukkalankoja kotona ja kaupasta saa lisää :) Kasassa 7-veljestä, Impivaara, Isoveli, Suomalainen sukkalanka ja Nalle.

Ihan alun perin aloin kirjoittaa blogia huvikseni itselle ja lähiomaisille muistin virkistykseksi. Tärkein syy oli, että Enter ry:n (Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys) vertaisopastajana saisin käsityksen, mikä blogi yleensä on. Olen tosi iloinen, että joku muukin jaksaa näitä sepustuksiani lukea. Ensimmäinen blogini Vuodatuksessa on Hallittua Kaaosta (hui kauheeta! Sinne on tullut mainoksia. En tykkää) ja tämä uusin on sitten Vallaton mummeli.  Ykkönen kysyi kerran, että miksi Vallaton, kun ei pitänyt minua mitenkään edes puolivallattomana. Vastasin siihen, että kun ei minulla ole valtaa. Kelpasi selitykseksi.

Arpajaissukkalankakuva lisätty 22.10.2017

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Käsityömatka Saamenmaalle 29.8. - 3.9.2017 5.

Perjantai-aamuna oli lähtö kohti Norjaa. Ensin vierailimme kuitenkin Sevettijärven perinnetalossa ja sen ulkomuseossa.


Juuriommelvene


Niliaitta

Savusauna

Juuriommelvene, kolttasaamelainen vene, valmistui kesällä 2015. Valmistuksessa ei ole käytetty nauloja vaan juuriommelta ja puutappeja. Kolttasaamelaisten vene rakennettiin kokonaan nauloitta vielä 1900-luvun alussa

Niliaittoja rakennettiin sekä pyyntipaikoille että asuinkenttään. Siellä säilytettiin lihaa ja muita ruokatarvikkeita. Nili rakennettiin pylväskannon nokkaan perin metrin korkeuteen. Korkealla se oli turvassa pedoilta ja tuhoeläimiltä. Tikkaita säilytetiin lähistöllä kätkettynä

Norjan puolella tutustuimme Näätämön uuteen kolttamuseoon.

Petun valmistus


Pettua eli männyn nilakerrosta kerätään kolmen viikon ajan kesäkuun puolivälistä alkaen. Silloin petun ravintoarvo on korkeimmillaan ja nila irtoaa parhaiten.
Männyn nilakerros kerätään...

...kuivatetaan ja...

...paahdetaan


Juurikori, petun käsittelyn työkaluja ja kuivattua, paahdettua ja jauhettua pettua

Erityisen kiinnostava oli nähdä video, jossa Matleena Fofonoff valmistaa pettua. Pettu ei suinkaan ole koltille pula-ajan ruokaa, vaan sitä nautitaan vieläkin lähes päivittäin herkkuna kala- tai poroliemen kera



Neulakota, ompeluvälineet seurasivat aina mukana


Natalia Helene Malin ja Petter Andreas Enbusk vihittiin vuonna 1934. Seuraavana vuonna heille järjestettiin häämatka. Parin vaatetus on koristeltu inarinsaamelaiseen tapaan

Kenkäheinää kuivattuna

Komsio eli vauvan kehto ja kuljetusväline gietkka

Pysähdys kuningasrapulounaan verran Pykeijassa.

Pykeijassa syötiin katkarapua, vai söikö se  minut

Jäämeri kutsuu huimapäitä uimaan.
Lauantaina matka jatkui Norjan kolttasaamelaisten markkinoille Varangin vuonolle.




Markkinaväki virittelee telttojaan. Vielä on hyvää tilaa liikkua

Poronsarvet ja Varangin vuono

Anteeksi, saanko kuvata?

Kiitos! Kolttasaamelaista nuorisoa

Puolen päivän aikaan alkoi jo olla väkeä

Koiravaljakollakin olisi mahdollisuus huristella

Päivän kääntyessä iltaan saavuimme Kakslauttasen lasi-iglukylään.


Kahden ja neljän hengen lasi-igluja

Neljän hengen lasi-iglu sisältä

Aurora-ravintolan ruokasali


Revontulet leikkivät taivaalla


Ensikertalaiselle näky oli huikea.


Illan pimetessä saimme ihastella henkeä salpaavan kauniita revontulia. Kännykameralla ei kovin hyviä kuvia niistä saanut ja varmaan joku on nähnyt upeampiakin, mutta minulle nämä olivat elämäni ensimmäiset, joten kokemus oli uskomattoman upea. Näin jopa tähdenlennon, mutten töpinöissäni ennättänyt esittää toivomusta.

Sunnuntain kotimatkalla pysähdyimme Tankavaaran kultamuseoon, joka sekin ensikertalaiselle oli mielenkiintoinen käyntikohde

Kullanhuuhtoja ei hievahtanutkaan työnsä ääressä

Kullanhuuhtojien legendoja

Monenlaisia menopelejä

Sivuvaunullisella moottoripyörälläkin kullanhuuhtojat liikkuivat

.Rovaniemellä oli lopuksi käynti Arktikumin museossa, jossa meille oli järjestetty tunnin opastuskierros.



Rovaniemen markkinoilla

Hääparin värikäs asu
Hui, jääkarhu!


Pieni Aune Hakanen ja ...

...pikkiriikkiset kenkänsä
Aune Hakanen (1911-1917) menehtyi kuusivuotiaana tulirokkoon, johon ei 1916 ollut vielä tehokasta lääkitystä, sillä penisilliini tuli käyttöön vasta 1944. Jopa puolet tulirokkoon sairastuneista lapsista menehtyi. Aunen perhe säilytti hänen kenkänsä sukupolvien yli rakkaana muistoja kiharapäisestä perheen esikoisesta. Pienen Aune-tytön tarina kosketti, koska itsekin sairastin lapsena tulirokon kahdesti, mikä sekin oli aika harvinaista, koska taudin voi sairastaa yleensä vain kerran.


Arktikumin diat upeista revontulista

Olisipa huikeaa nähdä tällaiset revontulet luonnossa

Ja niin päättyi upea ja mieliä arvartava matkamme Rovaniemen lentokentälle. Kiitos ihanille järjestäjille Aunelle ja Marjolle ja mukaville matkakumppaneille!